Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi työn ohessa

Kun ehdotettiin blogikirjoitusta työn ohessa opiskelusta, ajattelin ensin, että mitähän minun pitäs kirjottaa. Mutta ihan hetken ajateltuani asiaa, ehkä vaan kirjotan kuitenki mitä ajattelen/koen enkä sitä mitä pitäs kirjottaa.

Tämä saattaa alakuun vaikuttaa siltä, että oon vahvasti sitä mieltä, että tälle tielle ei kannata lähtä, mutta lueppa loppuun ennenkä ajattelet mittään!😉

Aika lailla kaks vuotta sitte alotin sairaanhoitajan opinnot työn ohessa ja sanottava on, että on olleet semmoset kaks vuotta, että lepposa, ressaamaton ja hyvämuistinen ihminen on muuttunu lähes täysin muistamattomaksi, itkeväksi, suupieliä kiristäväksi olennoksi, joka etäisesti muistuttaa ihmistä kahen vuojen takkaa.

Meijjän ryhmä opiskelee hankkeessa, joka on rahotuksen vuoksi tiivistetty 3,5 vuojesta 2,5 vuoteen. Minun kaks vuotta on koostunu siitä, että 2 päivää viikossa on lähiopetusta ja 5 päivää viikossa teen töitä. Koulumatkaa mulla on suuntaansa reilut 90km ja simulaatiopäivinä reilut 200km. Tähän tehtävät, ryhmätyöt ja viimesen vuojen ajan myös korona ja sen myötä etäopetukseen siirtyminen, ovat aiheuttaneet omat erittäin mielenkiintoiset lisämausteensa. Vielä ois loppurutistuksena viimeset harjottelut ja suurin kirosana eli opinnäytetyö… Mutta maali häämöttää jo!

On muistettava, että ihmiset oppii eri tavoin ja motivaation määrä vaihtelee aiheesta riippuen. Itse henkilökohtaisesti opin parhaiten tekemällä ja näkemällä, nenä kirjassa kiinni istuminen ei koskaan ollu minun oppimisen kannalta millään tavalla optimaalisin vaihtoehto. Siksi työharjottelut ja simulaatiot antaa mulle kaikista eniten. Jokkainen on yksilö ja oman oppimisen kannalta parhaat keinot kannattaa löytää jo opintojen alussa.

Työn ohessa opiskelu on erilaista ku päätoiminen opiskelu, ja minua se on ainaki muuttanu ihmisenä. Vaihtoehtoja toki on, mutta rahallisesti pärjäämistä oli ainaki omalla kohalla mietittävä hyvinki tarkkaan ja monesta eri näkövinkkelistä, ku on lainat, koirat ja talo ylläpiettävänä. Ja koska tykkään työstäni lähihoitajana kotihoijossa aivan valtavasti, en hetkeäkää ees harkinnu, että jäisin töistä pois.

Mutta päivääkään en vaihtais tältä opiskeluajalta pois! Muutaman asian tekisin ehkä toisin, mutta kyllä uuen oppiminen kannattaa aina ja joka ikinen virstanpylyväs jonka saavutat, voimaannuttaa sinua ja potkasee aina askeleen etteenpäin. Kannustan ehottomasti opiskelemaan! Se ottaa, mutta kyllä se lopulta kuitenki antaa enemmän.😊

Omalta kohaltani nakkaisin vielä muutaman vinkki vitosen motivoimaan ja jaksamaan:

  • Työn ohessa opiskellessa itsensä johtaminen nousee keskiöön. Ajan käyttö, motivaation ylläpitäminen, lepo ja itsestään huolehtiminen, voi kuulostaa helepolta. Vaan ku viikkoon lyyään 2 koulupäivää, 5 työpäivää ja kaikki itsenäisesti opiskeltava+ryhmätyöt+korona päälle niin kyllä kuule tarvit aikataulut, kalenterit ja valitettavasti myös jostain on luovuttava. Yleensä se on vapaa-aika ja sen sisältämät aktiviteetit.
  • Ku elämässä tullee se hetki, että se palikkakasa romahti ja mietit, että jaaha minkälainen homma ja joku tullee ja tarjoaa sulle apua, NIIN OTA SE APU VASTAAN! Kaikesta ei tarvi eikä ees kannata yrittää seleviytyä omin avvuin. Nimimerkillä kantapään kautta tämän oppinut.
  • Aseta tavoitteet ja jokaiselle saavutetulle tavotteelle palakinto. Tämä toimii! 😉
  • Ku ajatus puuroutuu, motivaatio loppuu, voimavarat loppuu, itku tullee ja ei vaan kertakaikkisesti ennää jaksa — ANNA itellesi hetki aikaa kasaantua. SOITA äitille, kaverille, mummille tai vaikka pomolle ja avaudu. MUISTA, miksi sinä tätä teet. JATKA, koska kyllä se finaali siellä häämöttää.
  • KEHU ja KANNUSTA ihteäsi ihan joka käänteessä.
  • Kuuntele kehoa ja mieltä. Yritä pitää itestäsi mahollisimman hyvvää huolta.
  • Jos se opiskeleva työkaveri tai jottain projektia touhuava ääneen tuumailee, että väsyttää ja aika on tiukillan ni elä ainakaa sano sille, että no voi voi se on oma valinta. Heitä sille enemmin käpälää ja sano, että arvostan. Se vaatii sulta vähän, mutta tuuppaa sitä kaveria taas monta askelta etteenpäin!
  • Työyhteisössä tarvitaan erilaista osaamista, erilaisia taitoja, kehittymistä, kehittämistä ja näitten kaikkein yhteen sovittamista. Minkä sinä osaat hyvin, opeta se muille ja jos on joku asia mihin apua tarvii, pyyä sitä. Kehu, kannusta ja kiitä. Laitetaan hyvä kiertämään!
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Tietoja kirjoittajasta

Lempi Siilanen

Kirjoittaja kotihoidon lähihoitaja Taivalkoskella. Aloittanut sairaanhoitajan opintonsa aloittanut 6.5.2019 Suomussalmella Innovative Nurse hankkeessa.

Uusimmat blogissa

Uusimmat ajankohtaiset

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue rakentuu

Laaja poliittinen seurantaryhmä kokoontui 23.9. ensimmäistä kertaa uudella kokoonpanollaan, joka on muodostettu kevään kuntavaalien tulosten pohjalta. Ryhmän puheenjohtajana toimii Antero Aulakoski. Kuten suppealla poliittisella ryhmällä,

LUE LISÄÄ »